Takaisin 15.12.2021

Selvitys: Kulutuksemme aiheuttaa metsäkatoa

Sademetsät ja muut tropiikin luonnonympäristöt häviävät huolestuttavaa vauhtia, millä on vakavia seurauksia luonnon monimuotoisuudelle. Suomalaisella kulutuksella on osansa trooppisessa metsäkadossa. Muun muassa kahvin, rehusoijan, kaakaon sekä puu- ja paperituotteiden tuotanto voi aiheuttaa metsäkatoa.

Useat Suomeen tuotavat päivittäistavarat ja elintarvikkeet aiheuttavat tuotannon alkuperämaissa metsäkatoa sekä muiden elinympäristöjen häviämistä. Luontokato eli luonnon monimuotoisuuden häviäminen on tiiviisti yhteydessä metsäkatoon ja metsäkadon ohella tapahtuvaan elinympäristöjen häviämiseen ja heikkenemiseen.

Luontokato on tunnustettu yleisesti ilmastonmuutoksen ohella vakavimmaksi maapalloa uhkaavaksi ympäristöongelmaksi. Entistä useammat yritykset ja organisaatiot ovatkin ryhtyneet toimiin luontokadon pysäyttämiseksi.

Suomen kulutustuotteiden metsä- ja luontokatovaikutusten selvittämiseksi Gaia tuotti WWF:lle analyysin Suomeen tuotavista suuren metsäkatoriskin tuotteista. Työn perustana käytettiin kansainvälisen tutkijaryhmän tuottamaa tietokantaa eri kulutustuotteiden metsäkatoriskeistä. Tutkimuksessaan ryhmä jäljitti tuotteiden kuljetusketjut alkuperämaasta Suomeen välietappeineen. Gaian tarkastelu kohdistui tietokannan tuoreimpiin tietoihin eli vuosiin 2015–2017. Gaian analyysissä korkean metsäkatoriskin tuotteiden mahdollisia metsäkatovaikutuksia alkuperämaassa tarkennettiin valituista tietokannoista saatavan datan sekä tutkimuskirjallisuuden avulla.

Työssä huomattiin, että tietyt tuotteet kuten kahvi, puutuotteet, kaakao, soija ja luonnonkumi aiheuttavat merkittävän osan suomalaisen kulutuksen metsäkatojalanjäljestä. Lähes kaikki selvityksessä nousseet tuotteet kuuluivat jonkin sertifiointijärjestelmän piiriin ja olivat laajasti sertifioituja.

”Tietyn tuotteen metsäkatoriski eli mahdollinen metsäkatovaikutus riippuu tuotantomaasta, -alueesta ja -tavasta. Yksittäinen tuote ei korkeasta metsäkatoriskistään huolimatta välttämättä aiheuta trooppisten metsien hakkuita. Analyysin perusteella tietyt alkuperämaat kuitenkin kasvattavat metsäkadon todennäköisyyttä”, Gaian johtava asiantuntija Piia Pessala sanoo.

Luontokato on yksi kestävän liiketoiminnan tärkeimpiä teemoja. Tärkeydestään huolimatta luontokadon tutkiminen ja todentaminen on toistaiseksi vaikeaa. Pitkät monikansalliset tuotanto- ja jalostusketjut tekevät tuotantoketjujen ja tuotannon alkuperämaiden jäljityksestä haastavaa. Kaiken lisäksi luontokato on alueellista, minkä takia tuotantoketju tulisi pystyä jäljittämään tuotantoalueelle ja tuottajaan saakka.

Tuotantoketjujen jäljittäminen on ensimmäinen askel luontovaikutusten mittaamisessa

Toistaiseksi tuotantoketjujen jäljitettävyys on jäänyt julkisessa keskustelussa luontokadon mittaamisen ja todentamisen varjoon. Gaian työ metsäkatoriskien parissa osoitti, että läpinäkyvä ja tarkka tuotantoketjujen jäljittäminen on ensimmäinen askel metsä- ja luontovaikutusten mittaamiseen.

“Tarvitsemme lisää kattavaa ja julkista tietoa tuontituotteiden arvoketjuista ja alkuperästä. Voidaankin olettaa, että todellisuudessa suomalaisen kulutuksen vaikutukset metsäkatoon ja luonnon köyhtymiseen ovat suuremmat kuin saatavilla olevan tiedon valossa voidaan laskea”, WWF:n metsä- ja kehitysyhteistyöasiantuntija Maija Kaukonen sanoo.

Julkisen keskustelun suunta jäljitettävyydestä on mahdollisesti muuttumassa EU:n valmisteleman metsäkatolain myötä. Lain tavoitteena on estää ja ehkäistä metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden pääsy EU:n markkinoille, mikä vaatii markkinatoimijoilta merkittäviä parannuksia tuotteiden ja raaka-aineiden jäljitettävyydessä. Moni yritys tekeekin jo aktiivisesti töitä omien raaka-aineidensa alkuperän ja tuotantotapojen kehittämisen parissa.

”Keskustelu EU:n uudesta metsäkatolaista osoittaa kuinka paljon työtä tuotantoketjujen läpivalaisussa vielä on. Lain kannalta olennaisia toimijoita ovat mm. kaupan, ravintola-alan ja elintarviketeollisuuden toimijat. Kasvava joukko kuluttajia haluaa täyttää ostoskorinsa vastuullisilla valinnoilla ja sen mahdollistamiseksi tarvitaan vielä jäljittämistä, selvittämistä, toimia ja viestintää koko arvoketjun mitalta”, Piia Pessala sanoo.