Gaian blogi

Itämeren viimeinen turska

05.08.2008

Gaia järjesti Ruotsin Visbyssä Ruotsin ulkoministeriön kehitys- ja lähialueyhteistyöyksiön, Kalmarin yliopiston, IUCN:n ja Itämeri-säätiön kanssa seminaarin, joka käsitteli kalastuksen taloudellisia vaikutuksia. Seminaari päätyi historialliseen yhteisymmärrykseen siitä, että kalastuslupia pitää pienentää heti, ja kalastuspolitiikassa on otettava huomioon sen vastuu kalakannoista pidemmällä aikavälillä. Kalastusrajoitukset voivat vaikuttaa myönteisesti paitsi kalakantojen suotuisaan kehitykseen myös Itämeren rehevöitymiskehityksen hidastumiseen.

Newfoundlandin edustalla Pohjois-Atlantilla oli viime vuosisadalla eniten turskia koko maailmassa. 1970-luvulla kalasaaliit vuosittaiset olivat usein yli 600 000 tonnia, mutta ne loppuivat kokonaan vuonna 1992. Kalastus lopetettiin tykkänään viideksi vuodeksi, mutta kalakanta vain pieneni edelleen. Vielä tänäkin päivänä Pohjois-Atlantin turskakanta on liian pieni kalastuksen aloittamiseksi. Ongelma tunnettiin hyvin jo 1980-luvulla, mutta kukaan ei uskonut, että juuri hänen olisi syytä lopettaa kalastus. Sitten se olikin jo myöhäistä.

Ylikalastus pahentaa Itämeren ympäristön tilaa

Itämerellä turskan pyydystäminen on systemaattisesti ylittänyt tieteellisten neuvonantajien neuvot yli kaksinkertaisesti ja saalis – tai tappomäärät – ovat olleet yli 60 prosenttia kalakannasta. Seurauksena turskakanta on pienentynyt niin, että se on ollut jo pitkään uhanalaisten lajien listalla, ja alle kriittisen uusiutumiskykymäärän. Samalla sillikanta on päässyt nousemaan.

Tämän seurauksena eläinplanktonmäärät ovat laskeneet ja kasviplanktonmäärät puolestaan nousseet, mikä taas on lisännyt Itämeren toista perushaastetta – yliravinnepitoisuutta ja siitä aiheutuvia ongelmia, kuten leväkukintoja.

Herkkä meri

Noin 85 miljoonan asukkaan Itämeri on matala, vähäsuolainen, kylmä ja nuori – ”ainoastaan” 10 000-vuotinen. Samalla se on voimakkaasti kasvava talousalue, jossa on mm. suuria poliittisia paineita lisätä merikuljetuksia ja siirtää energiaa, kuten maakaasua, Euroopan energiamarkkinoille.

Moniongelmaisella Itämerellä on neljä isoa ongelmaa: ylikalastus, ravinnepitoisuus, raskasmetallit sekä lisääntyvien öljykuljetusten aiheuttama isomman katastrofin riski.

Voimakkaasti lisääntyneet öljyn merikuljetukset (80 000 alusta vuosittain) ovat lisänneet suuremman öljyonnettomuuden mahdollisuutta. Isompi öljyonnettomuus saattaisi taittaa Itämeren herkän ekosysteemin selkärangan kokonaan.

Pistekuormitus Itämereen on saatu vähenemään voimakkailla teollisilla investoinneilla 20 vuoden aikana, ja hajakuormitus esimerkiksi maataloudesta ja haja-asutusalueen jätevesipäästöistä on nyt suurennuslasin alla. Kuormitusta pienentävien toimenpiteiden vaikutukset ovat kuitenkin hitaita. Ylikalastustuksen lopettaminen voisi vaikuttaa nopeastikin ravinnekuormituksen negatiivisten vaikutusten vähentämiseksi.

Kielletty kala – hyvä huono kala

Kala on sinänsä ekologista ja terveellistä ruokaa. Vaikka tietyt rasvapitoiset kalat saattavat lisätä terveysriskejä erityisesti raskaina olevilla naisilla, kala on kaiken kaikkiaan hyvin terveellistä ja herkullista ruokaa, jota ei voi korvata muulla ruualla. Luonnossa kasvanut kala, joka on kalastettu hyväksytyillä menetelmillä on myös ympäristöystävällistä ruokaa. Verrattuna lihakarjasta saatavaan ruokayksikköön, saman kalaruokayksikön tuottamiseen tarvittava energiatarve on vain 1/40 osa.

Ongelmana ovat kuitenkin nykyiset kalastusmenetelmät, jotka ovat liian tehokkaita kalakantoihin nähden, ja joiden ilmastovaikutukset ovat myös pahemmat. Esimerkiksi troolilla kalastetun turskan ilmastovaikutukset saattavat olla jopa yli 100 kiloa (CO2 eq)/kalatonni, eli monikymmenkertaiset verrattuna kanan ja satakertaiset verrattuna esimerkiksi silakan ilmastovaikutuksiin.

Ympäristövastuuta kalastuspolitiikkaan

Kalastuspolitiikka ja kalastustalous olisikin laitettava huomattavan suurennuslasin alle, niin että koko elinkeinoa ja sen eri osa-alueita arvioidaan kokonaisvaltaisesti ja myös pitkällä aikavälillä.

Päätösten pohjana on pidettävä tutkimustietoa Itämeren ja sen kalakantojen tilasta. Esimerkiksi Visbyn seminaarissa julkaisemamme tuore tutkimus on osoittanut, että nykyinen kalastus Itämerellä on katastrofaalisen tuottamatonta niin ammatti- ja vapaa-ajankalastajille, turismille, Itämerelle kuin kuluttajillekin.

Silti turskaa – kriittisesti uhanalaista kalaa – saa kalastaa, ostaa ja myydä. Tämä kertoo koko kalastuksen puutteellisesta ympäristövastuusta. Kalastustalous lieneekin yksi harvoista teollisuudenaloista, jossa vahinkojen aiheuttajan ei tarvitse korvata ulkoisvaikutuksia, kuten ympäristövahinkoja.

Yllä esiteltyjä haasteita sekä edellä mainittua tutkimusta käsiteltiin Visbyssä Ruotsissa seminaarissa, jonka Gaia järjesti Ruotsin ulkoasiainministeriön kehitys- ja lähialueyhteistyöyksikön SIDAn, Kalmarin yliopiston, Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN:n (The International Union for Conservation of Nature) ja Itämeri-säätiön kanssa. Seminaariin osallistui johtavia poliitikkoja, virkamiehiä, tutkijoita ja muita sidosryhmiä. Seminaari päätyi historialliseen yhteisymmärrykseen siitä, että kalastuslupia pitää pienentää heti, ja kalastuspolitiikka pitää saada miettimään pidemmän aikavälin vastuutaan.

Kirjoittaja

Pasi Rinne, Chairman of Gaia Group

Gaia – ratkaisuja kestävään kehitykseen.

Pasi Rinne

Perustaja, johtaja

Jaa artikkeli:

Twitter Facebook LinkedIn

Subscribe to Gaia Insights?

Join our mailing list to catch the latest news and insights on sustainable business solutions!

Subscribe

By subscribing, you give us the permission to store the submitted information and to send you our newsletters. Your information will be kept safe and used only by Gaia.