Gaian blogi

Energiakustannusten kasvu lisää uudenlaista köyhyyttä

11.10.2013

Yhä useammalla kotitaloudella on vaikeuksia selviytyä lämmityskuluistaan ja sähkölaskuistaan.

Suomen vanhoissa rivi- ja omakotitaloissa asuu aiempaa enemmän pienituloisia, joilla on vaikeuksia suoriutua lämmitykseen ja sähkön kulutukseen liittyvistä kuluista. Monissa Euroopan maissa ilmiö on havaittu jo aiemmin. Se tunnetaan nimellä energiaköyhyys (energy poverty).

Energiaköyhyys on viime vuosina yleistynyt energian hinnan noustua. Sen taustalla on myös asumistottumusten muutoksia, kuten aiempaa suurempi asumisväljyys. Energiaköyhyydestä kärsivien kotitalouksien määrä voi kasvaa selvästi energian hinnan noustessa, ellei asiaan puututa.

Britanniassa energiaköyhyyden vähentämiseksi on jo kehitetty useita tukimuotoja. Saksassa noin viidellä prosentilla väestöstä on vaikeuksia saada asuntoaan lämmitettyä riittävästi. Siellä suurin osa kotitalouksien energiaköyhyyteen liittyvistä ongelmista on pystytty ratkaisemaan energianeuvonnan avulla.

Energiaköyhyyteen on havahduttu myös Suomessa. Sitä tarkastellaan ympäristöministeriön kesäkuussa julkaisemassa, Gaia Consultingin tekemässä selvityksessä. Energiansäästöön ja energian kulutustottumuksiin on kiinnitetty huomiota myös parhaillaan vietettävällä energiansäästöviikolla.

Suomessa huomattava osa kotitalouksien käyttämästä energiasta kuluu asuntojen lämmitykseen. Kotitalouden lämmitysenergian tarve on suoraan verrannollinen asunnon pinta-alaan ja energiatehokkuuteen. Myös sähkön ja lämpimän veden kulutustottumukset sekä asunnon lämmitystapa ja ikä vaikuttavat asumisen energiakustannuksiin. Ennen 1980-lukua rakennettujen talojen energiatehokkuus on pääosin huono tai erittäin huono.

Energiakustannusten aiheuttamat talousvaikeudet koskettavat toistaiseksi harvoja suomalaisia. Riskiryhmään kuuluvat taajamien ulkopuolella asuvat pienituloiset. He maksavat lämmityksestä ja liikennepolttoaineista suhteellisesti muuta väestöä enemmän, koska asuvat kaukolämpöverkon ulkopuolella ja julkisen liikenteen tavoittamattomissa.

Esimerkiksi 1960-luvulla rakennetussa, sähköllä lämpiävässä rivitalossa asuva työtön yksinhuoltaja voi käyttää tuloistaan yli 20 prosenttia energiakuluihin.

Toinen riskiryhmä ovat pienituloiset eläkeläiset, jotka asuvat ennen 1980-lukua rakennetuissa sähkö- tai öljylämmitteisissä omakotitaloissa. Vanhan omakotitalon kuukausittaiset energiakustannukset voivat olla noin 260 euroa, josta lämmitykseen kuluu 150 euroa, kotitaloussähköön 30 euroa ja taajama-alueen ulkopuolella asuttaessa polttoaineisiin 80 euroa. Tällöin energiakustannukset voivat viedä jopa 22 prosenttia yksin asuvan vanhuksen eläkkeestä.

Asuinrakennusten heikko energiatehokkuus ja energian hinnannousu uhkaavat lisätä tämäntyyppistä köyhyyttä. Asuminen voi tulevaisuudessa viedä yhä suuremman osan pienituloisten ja eläkeläisten tuloista.

Yhteiskunnalla ei ole varaa energian tuhlaamiseen. On vaikutettava koko väestön kulutustottumuksiin, sillä niin autetaan pienituloisia kotitalouksiakin maksamaan energialaskunsa.

Ihmiset eivät aina usko voivansa vaikuttaa energiakustannuksiin. Lämmitysenergian hinta sisältyy usein vuokraan tai vastikkeeseen ilman erittelyä tai kustannusseurantaa.

Energiankulutuksen läpinäkyvyyttä voidaan parantaa ottamalla käyttöön asuntokohtainen mittaus, joka auttaa seuraamaan ja vähentämään energiankäyttöä. Vuokrataloissa ja asunto-osakeyhtiöissä asukkaat voisivat maksaa energiasta vain kulutustaan vastaavan hinnan.

Olisi hyvä kehittää vuokramalleja, joissa sekä vuokralaiset että vuokranantajat hyötyisivät energian käytön vähentämisestä. Niin vuokralaiset voisivat vaikuttaa sähkö-, vesi- ja lämmityskustannuksiinsa.

Energiankulutuksesta tarvitaan yleensäkin lisää tietoa. Nyt kuluttajien täytyy osata pyytää energianeuvontaa tai hakea tietoa internetistä. Tarvitaan myös taloudellisia tukimuotoja, jotka kannustavat kotitalouksia energiaremontteihin ja energian säästämiseen.

Helposti saatava, räätälöity energianeuvonta hyödyttäisi sekä yhteiskunnan energiansäästötavoitteita että energiaköyhyydestä kärsivää rintamamiestalon leskeä.

Anu Vaahtera

Kirjoittaja on Gaian kestävän kehityksen vanhempi asiantuntija.
Kirjoitus on julkaistu myös Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 11.10.2013.

Lue lisää http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/YMra212013_Selvitys_energiakoyhyydesta%2817083%29

Anu Vaahtera

Johtava asiantuntija, johtoryhmän jäsen

Jaa artikkeli:

Twitter Facebook LinkedIn
Seuraava artikkeli
Ilmasto koskettaa jokaista

Subscribe to Gaia Telegraph

Join our mailing list to catch the latest news and insights on sustainable business solutions!

Subscribe

By subscribing, you give us the permission to store the submitted information and to send you our newsletters. Your information will be kept safe and used only by Gaia.